Olisiko paska ollut henkevämpi ilmaus? Ehkä, mutta asiaproosassa paskasta puhuminen on kuin kiusallinen(luultavasti intiimeimmille elämänalueille liittyvä) paljastus sellaisilla kutsuilla, joiden isännällä on varaa - ei pelkästään tarjota viittä erilaista valko- ja punaviintä - mutta jopa tunnistaa sekä jokaisen vuosi, että viinitila maun ja aromin perusteella - niin, tämä ei kyllä ole kovin hyvä perustelu sille, miksi paska jäi valitsematta. Entä uloste? Ulostaminen, paitsi että - rehellisesti ottaen, kenen poistoaukosta tulee muka ulostetta? Ulostamisesta puhuminen olisi täysin rikkonut tekstin saarnahenkisen sävyn ja juuri-sinua-puhuttelevan-viitekehyksen(tämän diskurssin tasolta ottaen, ei kukaan henkilö ulosta - lääketieteen tutkimuskohteista saattaa ehkä tulla ulostetta). Sitten on näitä vielä kansanomaisempia ilmauksia, joista monet ovat humoristisen sävynsä lisäksi liian roolispesifejä.
Päätin puhua kakkaamisesta, sillä ne(näin voisin kuvitella) jotka yleensä vaivautuvat lukemaan tälläisiä haihatteluja, ovat lapsena puhuneet pikemminkin kakasta kuin kahdesta muusta edellä mainitusta vaihtoehdosta. Siispä teille, arvon lukijat(sinä ja sin...-hups, minua itseäni ei varmaan lasketa) kakka edustaa sitä aikaa, jolloin dualismi oli vielä vain aavistus aivokuoressa ja leikki elämän päämäärä.
En ehkä viimeksikään päässyt oikein asiaan, vaan tekstini saattoi antaa itsestään jälleen kerran yksinomaan humoristisen kuvan. Tämä ei ole tarkoitukseni, vaan päämääräni on kirjoittaa uskottavaa ja vakavasti otettavaa teologis-filosofista tekstiä. Ongelma on tietysti se, että todella kiinnostavat asiat jäävät auttamatta tekstin ulkopuolelle - jossa ei Derridan mielestä kuulemma ole mitään. Minä haluan kuitenkin käsitellä niitä todella kiinnostavia asioita ja kiinalaista sananlaskua mukaillen, Derrida on typerys jos katsoo tekstiäni eikä niitä todella kiinnostavia asioita. Kyllä tässä edetään hitaan kilpikonnan - joka voittaa nopean Akilleuksen - tavoin kohti päämäärää. Johanneksen evankeliumin sanoin:
Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he kätkivät.
He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.
Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit.
He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.
Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit.
(17 luku, 6-8, Biblia 1776)
Varsinainen syy tämänkertaiseen blogimerkintääni, oli herääminen varsin kummaliseen aikaan yöstä. Surffailin netissä kunnes ihmetyksekseni huomasin blogiini saapuneen jo viidennen(5.!) kommenttin. Pakkohan sitä on yrittää painaa(tekstin tasoa eksponentiaalisesti alas kohti laadun absoluuttista nollapistettä - onko sellaista, jää nähtäväksi) kun saa näin hurjasti kivaa palautetta.
Kommentit